Monttukokemuksia

Jokke soitteli aamulla vajaa klo 9 ja kyseli että jokos sitä ollaan valmiita lähtemään. Olin ollut jo hereillä pari tuntia ja valmiina lähtökuopissa. Työnnettiin pyörä lavalle ja lähdettiin Vaajakoskea kohti. Koskelta otettiin kyytiin vielä mönkijä, juotiin vähän kahvia ja pakkailtiin viimeiset tavarat mukaan. Aikaa vierähti siinä kummasti, kello oli jo pitkälti yli puolenpäivän ennenkuin päästiin montulle ja aurinko porotti kuumasti. Nostettiin ajoluiskat kyydistä ja revittiin muutama sata kiloa tekniikkaa kyydistä pois. Sitten vaan kunnolla vaatetta päälle, pitkävartiset talvikengät kireälle, hanskat käteen ja kypärä päähän. Voi että olikin kuuma! Ja sitten piti vielä työntää pyörä käyntiin! Huhheijaa. Ajaminen sitten olikin jo viileämpää. Sora lensi ja hiekka pöllysi vajaan tunnin verran mukavasti. Välillä vaihdettiin menopelejä, on se mönkijä vaan paljon raskaampi käsille ajaa kun tanko vänkää koko ajan johonkin suuntaan.

KTM oli ehkä jopa yllättävänkin helppo ajaa soralla/hiekalla. Ei tunnu niin paljon pyrkimään käsistä karkuun kuin asvaltilla. Takarengas sutii ennemmin kuin kampeaa etupäätä ilmaan. Minulle tosin liian hurjasti vieläkin. Ei tullut edes mieleen yrittää kokeilla että kuinka kovaa sillä pääsee tai kuinka pitkälle se hyppää. Nelosella taisin parhaillaan ajaa. Vähän niinkuin Joken sanoin: "Täähän on ihan sama mitä vaihteita tänne survoo, aina pyörittää!"

Loppuvaiheessa kotarin kytkin alkoi pikkuhiljaa taas luistamaan mutta epäilen sen johtuvan löysälle jääneestä säätömutterista. Oli nimittäin melkein irti kun tuon huomasin.

Pahoilta onnettomuuksilta vältyttiin, ainoastaan Jokke satutti hieman jälkaansa kun yritti taistella mönkijää montulle ojan kautta kun ei mahtunut polulla ajamaan. Kotkalla mahtui menemään huomattavasti kapeammista paikoista.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä sairaan kivaa lukuunottamatta sitä lämpöä. Oltiin ajojen jälkeen molemmat aivan läpimärkiä hiestä. Onneksi päästiin siitä sitten melko nopeasti ottamaan palautusjuomaa. :)